TOIMINTA-AJATUKSEMME

TILANNETIETOISUUS

Kaikki toiminta perustuu tilannetietoisuuteen. Akuutissa, kiireellisessä ja stressaavassa tilanteessa tilannetietoisuuden merkitys korostuu. Nopea, intuitioon perustuva tilannekuva ei välttämättä muodostu aina oikeanlaisena, mutta siitä huolimatta se usein auttaa ohjaamaan toimintaa.

Ensiapunäkökulmasta välittömän alkuvaiheen tilannetietoisuudessa ja tilannekuvan muodostamisessa korostuvat kaksi asiaa:

1. Mitä on mahdollisesti tapahtunut?
2. Vaara ja lisävahingot!

Voi olla, että auttajana sinulla on hyvinkin tarkka käsitys siitä, mitkä tapahtumat ovat johtaneet kyseiseen tilanteeseen. Mikäli kesken romanttisen illallisen vastapäätä istuva kumppanisi alkaa osoittamaan tukehtumisen merkkejä, voit melko rauhallisin mielin vetää jopa hyvinkin suoria johtopäätöksiä tilanteesta. Toisaalta esimerkiksi rakennustyömaalta makaamasta löytyvän potilaan ympäristö vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, millaisia johtopäätöksiä asiassa voidaan tehdä ja miten ne vaikuttavat toimintaamme. Kuvatussa esimerkissä on hyvinkin paljon merkitystä esimerkiksi sillä, makaako potilas täysin aukealla vai kenties rakennustelineiden välittömässä läheisyydessä. Jälkimmäisessä esimerkissä huomiotavaksi tulee rankavammaepäily, joka osaltaan vaikuttaa toimintaamme.

Vaaran ja lisävahinkojen huomioiminen on äärimmäisen tärkeä osa ensiapua. Olipa kyseessä sitten taistelutilanne, jossa aktiivisesti vastapuoli yrittää vahingoittaa sinua auttajana tai krampin vuoksi osaksi piiriä jäänyt sähkölle altistunut potilas, auttajana on aina pysähdyttävä hetkeksi havainnoimaan ennen syöksymistä apuun. Auttajasta ei saa tulla autettavaa.

c - Catastrophic bleeding - Massiivinen / henkeä uhkaava verenvuoto

Mikäli tapahtumaan liittyy massiivinen verenvuoto, se on ensimmäinen ja kiireellisin asia, johon tulisi kohdistaa toimenpiteitä. Vuodon ollessa runsasta, aikaa ei ole hukattavaksi.

Monet tekijät vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti loukkaantuneen veritilavuus pienenee - haavan sijainti, koko, haavakanavan rakenne jne. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että vaikeassa tilanteessa ihminen voi menettää jo sekuntien tai kymmenien sekuntien aikana siinä määrin verta, että elimistön kyky kompensoida saavuttaa rajansa ja elintoiminnot alkavat romahtamaan.

Ota massiivinen vuoto haltuun ensisijaisesti painamalla haavaa esimerkiksi käsin tai vaikkapa polvella. Jokainen säästetty pisara verta parantaa potilaan selviytymismahdollisuutta. Mikäli haava on raajassa, kiristyssiteen käyttäminen massiivisessa vuodossa on täysin perusteltua. Mikäli tarkoituksenmukaista kiristyssidettä ei ole saatavilla, voit rakentaa tilapäisvälineen, jolla saat pelattua aikaa sekä potilaalle, että ammattimaiselle hoidolle. Jos vuoto on torson tai taipeiden alueella, etkä muuten saa vuotoa hallintaan, pidä suoraa painetta haavassa, kunnes ammattimainen apu ehtii paikalle.

 

A - Airways - Ilmatiet

On itsestään selvää, että ihminen tarvitsee happea. Vakavasti loukkaantuneen kohdalla, elimistön joutuessa ponnistelemaan lähes maksimaalisella teholla, tämä tarve korostuu.

Anatomisesti meillä on vain yksi käytävä, jota pitkin ilma kulkeutuu keuhkoille, joiden kautta happi imeytyy verenkiertoon. Sanomattakin on selvää, että tuo käytävä on kriittinen selviytymisen kannalta.
Loukkaantunut ihminen voi menettää ilmatiet esim. mekaanisen vamman, eritteiden tai syvän tajuttomuuden vuoksi.

 

Tämän johdosta potilasta ei koskaan pitäisi pitää selällään, ilman aktiivisia ilmateitä turvaavia toimenpiteitä:

 

1.  Mikäli ei ole mitään epäilyä rankavammasta: - Head tilt + chin lift

        a. Taivuta potilaan päätä taakse ja avaa suu
        b. Tarkista onko suussa mitään, mikä vaarantaisi ilmatiet - jos on, poista
        c. Varmista, että henki kulkee
   2. Mikäli epäilys rankavammasta: Jaw thrust
        a. Pyri pitämään potilaan kaularanka stabiilina
        b. Nosta leukaluuta ylöspäin ja avaa suu
        c. Tarkista, että henki kulkee

Huomioi, että molemmat tavat vaativat käytännössä aktiivista pitämistä. Syvästi tajuttoman ihmisen ilmatiet eivät pysy selällään itsestään auki.

 

Toinen yleinen tapa menettää ilmatiet on tukehtuminen. Tukehtumisen perustoimintamalli:

1. Selkälyönnit x 5
2. Heimlichinote x 5
3. Toistetaan vuorotellen niin kauan kunnes tukos irtoaa, tai potilas menettää tajuntansa
4. Mikäli potilas menettää tajuntansa, aloita elvytys 5:llä puhalluksella!

 

B - Breathing - Hengitys

Hengityksen tarkastaminen tapahtuu käytännössä ilmateiden avaamisen yhteydessä.
Käytä hetki aikaa varmistaessasi hengityksen. Terveen ihmisen keskimääräinen hengitystaajuus on n. 14 krt/min. Loukkaantuneella taajuus saattaa olla huomattavasti kiivaampi -usein jo pelkästään kivun vuoksi- tai sitten jossain määrin hitaampi. Käytännössä kaikki 10-30 krt/min on vielä tilanteeseen nähden usein normaalin rajoissa.

​

Hengitystaajuuden mittaaminen ei tässä kohtaa järjestelmällistä tarkastusta ole kuitenkaan ensisijainen asia, sen voit tehdä tarkastusvaiheessa E. Sen sijaan paljon oleellisempaa on kiinnittää huomiota siihen, että:

A) Hengitys ylipäätään löytyy
B) Miltä hengitys kuulostaa ja miltä se näyttää - Normaali hengitys on lähtökohtaisesti
    melko huomaamatonta

Se, että hengitysliike löytyy, ei vielä automaattisesti tarkoita, että kaikki olisi tältä osin hyvin. Noin 40%:ssa elottomuuksia esiintyy agonaalista hengitystä.

Agonaalinen hengitys:

1. Sydän pysähtyy -> verenkierto pysähtyy

2. Verenkierto pysähtyy -> Aivot jäävät vaille happea

3. Aivot jäävät vaille happea -> Aivot käskyttävät hengityskeskusta aloittamaan hengitysliikkeet

4. Hengityskeskus tekee työtä käskettyä -> Keuhkot alkavat tekemään hengitysliikkeitä

5. Sydän on kuitenkin pysähtynyt -> veri ei kierrä -> Aivot jäävät yhä vaille happea

​

Ei ole yhtä esimerkkiä miten erottaa agonaalinen hengitys hengissä olevan hengityksestä. Kiinnitä kuitenkin erityistä huomiota, mikäli hengitys on mielestäsi jotain seuraavista:

- Kuorsaavaa

- Katkonaista

- Korisevaa
- Haukkovaa

 

Mikäli havaitset jotain edellä mainituista, on suuri todennäköisyys, että ihminen on todellisuudessa eloton, eikä tajuton. Älä jää epäröimään, ALOITA ROHKEASTI ELVYTYS! Käskytä ympärillä olevia hakemaan defibrillaattori ja soittamaan hätäkeskukseen. Elvytys on tiimityötä, siinä tarvitaan jokaista.

C - Circulation - Verenkierto

Sykkeen etsiminen voi olla vaikeaa ja tämä saattaa korostua entisestään loukkaantuneen kohdalla. Myös auttajan oma stressitila heikentää mahdollisuutta löytää luotettavasti syke. Tämän vuoksi elottomuuden toteaminen kannattaa ensisijaisesti tehdä jo edellisen kohdan havaintojen perusteella.

Mikäli kuitenkin osaat etsiä sykkeen ranteesta, nilkasta, nivusesta tai kaulalta, pyri kuitenkin tässä vaiheessa tunnustelemaan. Mikäli et onnistu löytämään edellä mainituista kohdista sykettä, nosta potilaan paitaa ja kuuntele suoraan rinnan päältä. Havainto sykkeestä rauhoittaa sinunkin mieltäsi.

​

Toinen äärimmäisen tärkeä tässä vaiheessa aloitettava toimenpide on lämpötaloudesta huolehtiminen. Ei ole olemassa ainoatakaan hätäensiaputilannetta, jossa lämpötalouden voisi sivuuttaa. Älä anna ympäristön lämpötilan hämätä -vaikka sinulla olisi kuuma, potilaalla on todennäköisesti kylmä. Kylmettyminen pahentaa miltei kaikkia tilanteita, joten huolehdi siitä, että potilas ei pääse jäähtymään. Huomio seuraavat tavat miten ihminen menettää lämpöä ja pyri taklaamaan ne kaikki:

- Säteily - ihminen menettää valtaosan lämmöstään säteilemällä
- Johtuminen - lämpöä johtuu kylmempään pintaan
- Haihtuminen - lämpöä haihtuu keholta / kehosta poistuvan nesteen mukana
- Konvektio - lämpöä haihtuu virtauksen mukana, esimerkiksi tuulessa tai virtaavassa
vedessä

D - Disability - Tajunnan taso

Tämä on viimeinen osio välittömästi tehtäviä toimenpiteitä, eli kokonaisuutta, jonka läpikäyminen karrikoituna mahtuu noin minuutin aikaikkunaan. Tajunta on yksi ihmisen peruselintoiminnoista, joten sen huomioiminen osana järjestelmällistä tarkastusta on erittäin perusteltua.

Tajunnan tason lasku voi johtua hyvinkin monesta syystä. Maallikkona ja vieläpä yllättävässä tilanteessa on todennäköisesti erittäin haastavaa tai jopa mahdotonta tunnistaa syytä, mistä tajunnan tason laskeminen johtuu. Eikä se välttämättä ole tarkoituksenmukaistakaan.

Tajunnan tason arviointi tapahtuu karkealla, neliportaisella asteikolla:

A - Alert = Tajunnan taso on normaali
V - Verbal = Potilaaseen saa kontaktin puhuttamalla (tajunnan taso on lievästi laskenut)
P - Pain = Potilas on tajuton, mutta reagoi kipuärsykkeeseen irvistämällä, koukistamalla tai                             ojentamalla
U - Unresponsive = Potilas tajuton, ei reagoi kipuärsykkeeseen

Tajunnan tason määrittäminen on tärkeää ammattimaisen avun odottamisen vuoksi, pääsääntöisesti kahdesta syystä:

1. Monitorointi - Kun tajunnan taso on määritetty, on helpompi huomata, mikäli muutoksia sen suhteen tapahtuu. Mikäli tajunnan taso alkaa yhtäkkiä laskemaan, se saattaa mahdollisesti kertoa siitä, että emme välttämättä ole huomioineet kaikkea asiaan liittyvää. Kenties potilaalla on verenvuotoa, jota emme ole havainnoineet. Tajunnan tason laskeminen on meille indikaattori siitä, että joudumme mahdollisesti aloittamaan järjestelmällisen tarkastuksen uudestaan tai vähintään monitoroimaan potilasta entistä tarkemmin ammattimaisen avun saapumiseen asti.

2. Potilaan asento - Mikäli AVPU asteikolla päädyt tulokseen P tai U, lähtökohtaisesti potilas on käännettävä kylkiasentoon ilmateiden turvaamiseksi. Ennen kääntämistä on kuitenkin vielä muistettava tehdä tilannearvio siitä, onko meille herännyt epäilystä mahdollisesta rankavammasta. Mikäli rankavammaepäily esiintyy, on vältettävä potilaan rankaan kohdistuvaa tarpeetonta liikuttamista ja ilmatiet on turvattava aktiivisesti esimerkiksi tekemällä jaw thrust mikäli mahdollista.

E - Environment / Exposure / Evacuation - Altistuminen / Paljastaminen / Evakuointi

Tämä viimeinen kohta tarkastusta on usein hieman hankalampi ymmärtää. Yksinkertaistettuna ja hieman karrikoiden tässä vaiheessa sinun tulee huomioida kaikki muu, joka “ei tapa minuutissa”. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat palovammat ja murtumat. Molemmat saattavat olla hyvinkin pahan näköisiä ja saattavat imeä huomiosi, mutta muista, että harvemmin kummatkaan aiheuttavat välitöntä hengenvaaraa. Avomurtuman aiheuttama vuoto tietenkin, mutta senhän olet jo hoitanut heti kohdassa “c”.

Tässä vaiheessa on hyvä tehdä tarkempaa tarkastelua ja riisua potilaalta vaatteita, jotta havaitset mahdolliset piilevät vuodot tai muut kiireelliset vammat.

Huomioi sääaltistus. Mikäli potilasta voidaan liikuttaa, on parempi siirtää hänet suojaisampaan paikkaan. Samalla periaatteella, mikäli potilaan vaatteet ovat verestä, vedestä tai mistä tahansa nesteestä märät, ne olisi hyvä poistaa ja korvata kuivalla vaatteella tai avaruuslakanalla. Märät vaatteet eivät pidä lämpöä, vaan todennäköisesti jopa edesauttavat jäähtymistä.

Ylipäätään tässä vaiheessa toimintaa alat siirtyä välittömästä hengen pelastavasta vaiheesta kohti ammattilaisten suorittamaa hoitoa. Tämä on vaihe, jolloin keskityt tekemään lopulliset “mittaukset”, kuten hengitystaajuuden ja sykkeen, mahdolliset lämpörajat ja alat valmistelemaan potilasta evakuointiin. Älä kuitenkaan missää tapauksessa ole vielä liian tyytyväinen itseesi, vaan jatka potilaan tilan monitorointia siihen asti, että luovutat potilaan ammattimaiselle hoidolle. Muista ylläpitää toimintavalmius ja kyky reagoida muuttuneeseen tilanteeseen!

Monitorointi

Oikeanlaisten toimenpiteiden lisäksi, niiden aikana ja ammattimaista apua odoteltaessa on erittäin tärkeää monitoroida potilaan vointia. Lukuun ottamatta päätöstä elvyttämisen aloittamisesta tai kylkiasentoon kääntämisestä, tehdessäsi järjestelmällistä tarkastusta sinun ei tarvitse olla kykenevä tekemään suurempia johtopäätöksiä potilaan voinnista. Ilman minkäänlaisia mittausvälineitä ainoat havainnot, joita kykenet tekemään, ovat aistihavaintoja. Mitä olisi hyvä huomioida:

1. Hengitystaajuus - kiihtyykö tai laskeeko
2. Syke - kiihtyykö tai laskeeko
3. Tajunnan taso / käytös - muuttuuko

Eli ensisijaisesti kiinnitä huomiosi miten peruselintoiminnot ilmenevät. Mikäli olet kohdassa E tehnyt mittauksia hengitystaajuuden ja sykkeen osalta, sekä tarkastusta tehdessäsi

aktiivisesti monitoroinut potilaan tajunnan tasoa, voit helpommin havaita, mikäli jossain peruselintoiminnoissa tapahtuu muutoksia.

Eräs monitorointia helpottava tapa on puhua potilaalle alusta alkaen. Puhuttamalla saat parhaimmillaan välittömästi tehtyä nopeasti havaintoja elottomuuden, ilmateiden ja tajunnan tason osalta. Puhuttamisen jatkamisella kykenet helpoiten havainnoimaan tajunnan tason muutosta, mikäli potilaan vastaukset alkavat käydä epäselviksi tai epäloogisiksi.

Tärkein syy monitoroinnille on pitää yllä valmius elvytyksen aloittamiselle. Tämän johdosta erityisesti vakavasti loukkaantuneiden kohdalla defibrillaattorin noutaminen paikalle on perusteltua, vaikka potilas ei suoranaisesti vielä osoittaisi merkkejä siitä, että olisi menossa elottomaksi. Toinen tärkeä syy monitoroinnille on muutos peruselintoiminnoissa. Mikäli peruselintoiminnoissa tapahtuu merkittävä muutos, se voi tarkoittaa sitä, että et ole huomannut jotain vammaa, esimerkiksi vuotoa,joka alkaakin vaikuttamaan potilaan vointiin. Tällaisessa tilanteessa oikea toimintamalli on aloittaa järjestelmällinen tarkastus alusta.